Ärtyvän suolen oireyhtymä ja syömishäiriöt

Ibs eating disorders. This article explains the complex nature of how IBS and eating disorders are related to each other and what to take into account
Ärtyvän suolen oireyhtymä ja syömishäiriöt – Wellbeing Mastery Academy

IBS, ruoan välttely, ahmiminen, stressi ja suoliston ja aivojen välinen yhteys

Jos jokainen ruokailu voi päättyä vatsakipuun, ripuliin tai äkilliseen vessahätään, on aika ymmärrettävää alkaa vältellä ruokia, joiden epäilee aiheuttavan oireita. Ensin jää pois yksi ruoka, sitten toinen ja kolmas. Lopulta ruokavalio voi olla niin kapea, että syömisestä itsestään on tullut uusi ongelma.

Mutta yhteys toimii myös toiseen suuntaan. Syömishäiriöihin ja haitallisiin syömistapoihin voi liittyä ruoansulatuskanavan oireita, ja joissakin tutkimuksissa ne ovat olleet yhteydessä myös myöhempään IBS-diagnoosiin. Silti ei voi suoraan päätellä, kumpi aiheutti kumman – tai aiheuttiko kumpikaan toista. 4, 5, 6, 7, 8

Olen työskennellyt IBS-oireista kärsivien asiakkaiden kanssa vuodesta 2021. Olen myös itse kärsinyt todella vaikeasta IBS:stä. Lisäksi ahmin nuorempana suruuni hyvin suuria määriä ruokaa. Jälkeenpäin ajateltuna syömisessäni oli selviä ahmimishäiriöön viittaavia piirteitä, vaikka diagnoosia en koskaan saanut.

Käyn tässä artikkelissa läpi, mitä tutkimukset kertovat IBS:n ja syömishäiriöiden yhteydestä, miten ruoan välttely voi lähteä käsistä ja miksi vatsan kanssa kamppailevan kannattaa joskus tarkastella paljon muutakin kuin ruokavaliota.

Jos epäilet itselläsi syömishäiriötä, käänny lääkärin puoleen. Tämä artikkeli ei korvaa yksilöllistä tutkimusta tai hoitoa.

Artikkeli lyhyesti

  • IBS ja syömishäiriöt esiintyvät tutkimuksissa tavallista useammin yhdessä. Yhteys ei kuitenkaan yksin osoita syy-seuraussuhdetta. 4, 5, 6, 7, 8
  • Vatsaoireiden pelko voi johtaa yhä tiukempaan ruoan rajoittamiseen. Syömishäiriön tai häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistaminen on silloin tärkeää. 7, 8
  • Matalan FODMAP-pitoisuuden ruokavalio on tutkittu keino helpottaa joidenkin IBS-potilaiden oireita, mutta sitä ei ole tarkoitettu loputtomaksi kieltolistaksi. 20, 21
  • Stressi ja suoliston ja aivojen välinen viestintä voivat vaikuttaa oireisiin. IBS:n hoidossa on myös tutkimusnäyttöä tietyistä psykologisista hoitomuodoista. 9, 16, 35, 36
  • Pitkään jatkuneen rajoittamisen tai mahdollisen syömishäiriön kanssa ei kannata yrittää selvitä yksin.

Ensin muutama tärkeä asia

Syömishäiriö ja häiriintynyt syöminen eivät ole sama asia. Ruokia voidaan vältellä, aterioita jättää väliin ja syömistä rajoittaa monesta syystä ilman, että syömishäiriön diagnoosikriteerit täyttyvät. Se ei silti tarkoita, etteikö tilanne voisi olla vakava. Olennaista on esimerkiksi se, miksi syömistä rajoitetaan ja miten paljon se vaikuttaa terveyteen ja elämään. 7

Kaikissa syömishäiriöissä ei myöskään ole kyse painon pudottamisesta tai kehonkuvasta. Esimerkiksi syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriössä (ARFID) taustalla voi olla ruoan aistimuksiin liittyviä vaikeuksia, vähäinen kiinnostus syömiseen tai pelko syömisen ikävistä seurauksista. 7, 8

Kuinka yleistä IBS:n ja syömishäiriöiden esiintyminen yhdessä on?

Molemmat ongelmat ovat yleisiä, vaikka esiintyvyysluvut vaihtelevat paljon tutkimustavan ja käytettyjen diagnoosikriteerien mukaan. Esimerkiksi laajassa IBS-katsauksessa esiintyvyys oli 9,2 prosenttia Rooma III -kriteereillä mutta 3,8 prosenttia tiukemmilla Rooma IV -kriteereillä. IBS:ää esiintyy keskimäärin enemmän naisilla, mutta sitä on tietenkin myös miehillä. 2, 3

Eräässä syömishäiriöitä käsitelleessä katsauksessa niiden elinaikainen esiintyvyys oli naisilla 8,4 prosenttia ja miehillä 2,2 prosenttia. Nämä ovat tutkimuksiin perustuvia arvioita, eivät tarkkoja lukuja siitä, kuinka moni juuri nyt sairastaa syömishäiriötä. 1

Yhteys näkyy myös tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu syömishäiriöistä kärsivien vatsaoireita. Yhdessä tutkimuksessa tarkasteltiin 101:tä syömishäiriön vuoksi sairaalahoidossa ollutta naista. Heistä 98 prosentilla täyttyivät vähintään yhden toiminnallisen ruoansulatuskanavan häiriön kriteerit ja 52 prosentilla IBS:n kriteerit. Toisessa tutkimuksessa oli mukana 38 hoitamatonta anoreksiaa sairastavaa naista. Heistä 52,6 prosenttia täytti IBS:n Rooma IV -kriteerit. 4, 11, 12

Luvut kuulostavat hurjilta, mutta ne eivät tarkoita, että puolella kaikista syömishäiriötä sairastavista olisi IBS. Kyseessä ovat tietyt tutkimusryhmät, ja esimerkiksi sairaalahoidossa olevilla oireet voivat olla paljon vaikeampia kuin väestössä yleensä.

Myös toisessa, 234 osallistujan tutkimuksessa 64 prosenttia nykyisen tai aiemman syömishäiriön kokeneista täytti IBS:n Manning-kriteerit 5. IBS:ää sairastavilla nuorilla on puolestaan havaittu tavallista enemmän ruokailuun liittyviä oireita ja muutoksia syömisessä. Pienessä tutkimuksessa heidän syömishäiriöoireidensa seulontatulokset eivät kuitenkaan eronneet vertailuryhmästä 15.

Kumpi tulee ensin, IBS vai syömishäiriö?

Siihen ei ole yhtä vastausta.

Laajassa seurantatutkimuksessa esimerkiksi nuoruudessa esiintyneet ahmiminen, laihtumistarkoituksessa paastoaminen, oksentaminen ja ulostuslääkkeiden käyttö olivat yhteydessä suurempaan myöhemmän IBS-diagnoosin todennäköisyyteen. Tutkimuksen osallistujat olivat naisia, eikä löydöksestä voi suoraan päätellä syy-seuraussuhdetta. 6

Aina järjestys ei ole selvä, mutta yksi havainto on kiinnostava: 87 prosenttia erään tutkimuksen vastaajista kertoi syömishäiriön alkaneen ennen IBS-oireita 5. Toisessa potilasaineistossa 74,2 prosentilla oli syömishäiriödiagnoosi jo ennen ruoansulatuskanavan vastaanottokäyntiä 17. Nämä eivät kuitenkaan kerro aivan samaa asiaa. Diagnoosin ajankohdasta ei voi päätellä, milloin vatsaoireet alkoivat.

Ja sitten on se toinen, hyvin ymmärrettävä puoli. Jos syöminen aiheuttaa kerta toisensa jälkeen kipua, ripulia tai pahoinvointia, ruoan välttäminen voi alkaa tuntua ainoalta järkevältä ratkaisulta. Ajan myötä ruokaan liittyvä pelko voi kasvaa ja rajoittaminen lisääntyä. 7, 8

Eräässä alustavassa, tutkimuskokouksessa esitellyssä ruoansulatuskanavapotilaiden seulonnassa noin 19 prosentilla oli ARFID:iin viittaavia oireita. IBS-potilailla positiivinen seulontatulos oli noin kaksi kertaa yleisempi kuin muilla osallistujilla. Seulontatulos ei kuitenkaan tarkoita, että heillä olisi todettu syömishäiriö. 7

Tärkeintä on huomata, milloin oireiden hallinnasta on alkanut tulla uusi ongelma. Jos turvallisten ruokien lista kutistuu muutamaan vaihtoehtoon, paino laskee tai syömiseen liittyvä pelko alkaa hallita arkea, kyse ei ole asiasta, jota kannattaa kuitata vain IBS:llä.

Jos läheisesi pelkää syömistä, ota sekä hänen pelkonsa että vatsaoireensa vakavasti. Kuuntele, älä riitele ruoasta äläkä ryhdy itse keksimään hoitoa. Kysy, millaista apua hän kaipaa, ja kannusta tarvittaessa menemään lääkäriin. 18

Miten ruoan välttely voi lähteä käsistä?

Vaikea IBS voi tarkoittaa turvotusta, sietämätöntä kipua, ripulia, ummetusta ja sitä, ettei koskaan tiedä, milloin vessaan on päästävä. Ja ilmavaivat voivat olla sitä luokkaa, että jopa läheistesi on vaikea olla samassa huoneessa.

Kun tällaisia oireita tulee syömisen jälkeen, on helppo päätellä, että syöty ruoka oli syyllinen. Jos sama tapahtuu uudelleen, seuraava ateria alkaa jo valmiiksi jännittää.

Sitten ruokavaliosta jätetään pois yksi ruoka, sen jälkeen toinen. Kun apua ei tunnu löytyvän, aletaan googlata – tai kysyä tekoälyltä. Olen itsekin etsinyt epätoivoisesti vastauksia aika monesta paikasta. Ongelma on se, että verkosta löytyy niin paljon erilaisia kieltolistoja, että lopulta voi tuntua turvallisimmalta jättää suurin osa ruoista syömättä.

Ruoan karsiminen ei myöskään ole harvinaista. Eräässä katsauskirjoituksessa viitataan aiempaan tutkimukseen, jonka mukaan yli 60 prosenttia IBS-potilaista oli jo karsinut ruokavaliotaan ennen erikoislääkärin vastaanottoa. Tätä lukua ei kuitenkaan voi yleistää kaikkiin IBS-potilaisiin. 19

Omalle kohdalleni osui aikanaan aika absurdi tilanne. Lääkärit neuvoivat välttämään vatsaa ärsyttäviä ruokia. Mutta kaikki ruoat ärsyttivät vatsaani.

Vaihtoehdoiksi tuntui jäävän joko lähes kaiken syömisen välttely tai se, että söisi normaalimmin ja kärsisi seuraukset. Ei mikään erityisen houkutteleva valinta.

FODMAP-ruokavalio ei tarkoita pysyvää kieltolistaa

Matalan FODMAP-pitoisuuden ruokavalio on yksi IBS:n paremmin tutkituista ruokavaliohoidoista. Siinä rajoitetaan tiettyjä huonosti imeytyviä ja helposti fermentoituvia hiilihydraatteja, jotka voivat aiheuttaa oireita. Se ei tarkoita, että kaikki hiilihydraatit olisivat haitallisia. 20, 21

Oikein toteutettuna ruokavalioon kuuluu kolme vaihetta: ensin rajattu rajoitusvaihe, sitten ruokien hallittu palauttaminen ja lopuksi ruokavalion yksilöllinen muokkaaminen. Tarkoitus ei siis ole hyvästellä hiilihydraatteja, mausteita ja kaikkea muutakaan hyvää loppuelämäksi. 20, 21

Pitkään jatkunut turha rajoittaminen voi kuitenkin vähentää ruokavalion monipuolisuutta, heikentää ravintoaineiden saantia ja tehdä sosiaalisista ruokailuista hankalia. Matalan FODMAP-pitoisuuden ruokavalion on havaittu myös muuttavan suolistomikrobistoa, muun muassa vähentävän tiettyjä bifidobakteereja. Muutosten pitkäaikaisesta merkityksestä ei tiedetä riittävästi. 7, 8, 21, 22

Vakavassa syömisen rajoittamisessa on lisäksi yksi mahdollinen seuraus, jota ei aina tulla ajatelleeksi. Pienissä anoreksiaa tai bulimiaa sairastaneita potilaita koskeneissa tutkimuksissa havaittiin mahalaukun hidastunutta tyhjenemistä. Kun ravitsemustila parani ja syöminen lisääntyi, myös mahalaukun tyhjeneminen saattoi nopeutua ja oireet helpottaa. Näitä tuloksia ei voi suoraan yleistää IBS-potilaisiin, mutta ne osoittavat, että vaikea aliravitsemus voi itsessään vaikuttaa ruoansulatukseen. 38, 39

Miksi IBS ei ole pelkkä ruokavalio-ongelma?

Ruoka voi vaikuttaa IBS-oireisiin paljonkin. Se ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka vaikuttaa suoliston toimintaan.

Suolisto ja aivot viestivät jatkuvasti keskenään. Tätä kutsutaan suoliston ja aivojen väliseksi yhteydeksi. Stressi voi vaikuttaa esimerkiksi suoliston liikkeisiin, tuntoherkkyyteen, eritykseen ja kipukokemukseen. Suolistomikrobistoon liittyviä yhteyksiä tutkitaan myös paljon, mutta niiden merkitys on monimutkainen eikä yksittäisistä mikrobilöydöksistä voi päätellä IBS-oireiden syytä. 9, 16, 25

Kaavio, joka havainnollistaa ruoan ominaisuuksien, suoliston tilan ja hermoston tilan yhteisvaikutusta ruoan siedettävyyteen.

Jos haluat vielä yhden termin, tässä tulee: HPA-akseli eli hypotalamus–aivolisäke–lisämunuaisakseli. (Olen aivan varma, että tämä termi selkeytti asioita todella paljon. Aivan varma.)

Kyse on yhdestä elimistön stressireaktioihin osallistuvasta järjestelmästä. Sen lisäksi autonominen hermosto vaikuttaa ruoansulatukseen. Myös vagushermo osallistuu aivojen ja ruoansulatuskanavan väliseen viestintään ja mahalaukun sekä suoliston toiminnan säätelyyn. 9, 16, 30

Yksinkertaistettuna: jos kehosi on jatkuvasti valppaana, se voi vaikuttaa myös vatsasi toimintaan. Ruoansulatus ei ole elimistön tärkein huoli silloin, kun tiikeri jahtaa sinua. Ongelma on, että joskus keho reagoi pitkäaikaiseen kuormitukseen, vaikkei lähistöllä olisi ainoatakaan tiikeriä.

Kaavio, jossa IBS-oireet, stressi, huoli ja ruoansulatuskanavan herkkyys voivat voimistaa toisiaan.

Unen ja mielialan yhteydestä IBS:ään on myös tutkimustietoa. Huono uni, ahdistus ja masennusoireet esiintyvät usein yhdessä IBS:n kanssa. Se ei tarkoita, että IBS olisi ”vain korvien välissä”, eikä yhteys yksin osoita, mikä ongelma on tullut ensin. 10

Entä lapsuuden kokemukset?

Tutkimuksissa on havaittu yhteys lapsuuden vaikeiden kokemusten ja myöhempien toiminnallisten oireiden, myös IBS:n, välillä. Tutkimukset ovat erilaisia, eikä niistä voi päätellä, että trauma olisi yksittäisen henkilön oireiden varma syy. Silti aiempaa kuormitusta kannattaa käsitellä osana kokonaisuutta, jos se liittyy asiakkaan tilanteeseen. 26, 27, 28, 29

Tämä ei koske vain IBS:ää. Kiusaaminen, jatkuva arvostelu ja ulkonäköön liittyvät paineet voivat vaikuttaa myös kehonkuvaan ja syömiseen. Tutkimuksissa on löydetty yhteyksiä kiusaamisen ja syömishäiriöoireiden välillä. Kokeellisissa tutkimuksissa on lisäksi tarkasteltu esimerkiksi Barbie-kuvien ja ihannevartaloiden vaikutuksia kehonkuvaan, ja somessa tapahtuva vertailu on yhdistetty kehonkuvaan liittyviin huoliin. 31, 32, 33, 34

Minusta meidän pitäisi puhua näistä asioista avoimemmin niin kotona kuin koulussakin. Lapset kuulevat, miten aikuiset puhuvat omasta kehostaan ja ruoasta, ja voivat omaksua samoja ajattelutapoja. Siksi toivoisin myös enemmän tunnetaitojen, empatian ja erilaisuuden hyväksymisen opettamista.

Mikä IBS-oireisiin voi auttaa?

Jos olet tähän asti yrittänyt ratkaista vatsaoireesi vain ruokavaliolla, kannattaa pysähtyä miettimään, onko mukana muitakin asioita: huonoa unta, jatkuvaa stressiä, ruoan pelkoa tai vaikeita kokemuksia, joita et ole vielä päässyt käsittelemään. Niitä kaikkia ei tarvitse löytyä, jotta IBS olisi todellinen ongelma.

Myös psykologisista hoidoista voi olla apua IBS-oireisiin. Esimerkiksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja suolistoon kohdistuvaa hypnoterapiaa on tutkittu, ja laajemman katsauksen mukaan osa näistä hoidoista voi helpottaa oireita. Tutkimusten laatu kuitenkin vaihtelee 36. Myös intensiivinen lyhytkestoinen dynaaminen psykoterapia vähensi oireita yhdessä pienessä, 30 potilaan tutkimuksessa 35.

Stressinhallintaa on tutkittu myös erikseen. Osassa tutkimuksista on havaittu hyötyjä, mutta erityisesti pitkäaikaisista vaikutuksista näyttö on epävarmempaa. Tämä on tärkeä ero: pelkkä yleinen ”vähennä stressiä” -ohje ei ole sama asia kuin IBS:n hoidossa tutkittu psykologinen menetelmä. 37

Omassa valmennuksessani käsittelemme asiakkaan tilanteen mukaan muun muassa unta, stressiä, tunteita ja opittuja käyttäytymistapoja. Hyödynnän esimerkiksi skeematerapiaan pohjautuvia harjoituksia, EFT:tä sekä elämäntapoihin liittyviä keinoja. Niiden käyttö perustuu koulutukseeni, omaan kokemukseeni ja asiakastyössä tekemiini havaintoihin. Juuri tätä käyttämääni menetelmien yhdistelmää ei ole tutkittu IBS:n hoitona, joten en väitä sen olevan sama asia kuin tutkimuksissa käytetyt IBS-hoidot.

Olen nähnyt asiakastyössäni, miten unen paraneminen, stressin väheneminen ja ruokaan liittyvien pelkojen käsittely voivat kulkea käsi kädessä vatsaoireiden helpottumisen kanssa. Vaikka asiakkaan vointi paranisi, siitä ei tietenkään voi suoraan päätellä, mikä muutoksen aiheutti. Myös tunteiden käsittelyn ja IBS-oireiden yhteyttä on tutkittu 23. Siksi haluan selvittää näitäkin asioita asiakkaan kanssa, en vain sitä, mitä hän syö.

Kuinka ruokavaliota voi alkaa monipuolistaa turvallisesti?

Jos ruokavalio on kaventunut vuosien mittaan, ruokien lisäämistä kannattaa miettiä yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa. Matalan FODMAP-pitoisuuden ruokavaliossa palauttaminen kuuluu itse menetelmään: tarkoitus on selvittää, mitä pystyt syömään ja millaisia määriä, ei noudattaa loputtomasti mahdollisimman tiukkaa rajoitusta. 20, 24

Tässä muutama käytännön periaate. Ne eivät ole yksilöllisiä hoito-ohjeita, ja varsinkin vakavasta rajoittamisesta kärsivän pitää sopia etenemisestä ammattilaisen kanssa.

  1. Älä kokeile montaa asiaa yhtä aikaa. Muuten on vaikea tietää, mikä mahdolliset oireet aiheutti.
  2. Kokeile sovittuja määriä ja seuraa oireita. FODMAP-ruokien siedettävyys vaihtelee yksilöllisesti. 20, 24
  3. Valitse rauhallinen ajankohta, jos mahdollista. Stressi voi pahentaa oireita ja vaikeuttaa havaintojen tulkintaa. 9
  4. Älä pidä yhtä huonoa kokemusta lopullisena tuomiona. Jos kokeilu aiheuttaa oireita, sen jatkamista tai uusimista kannattaa arvioida ammattilaisen kanssa.

Joillekin kypsennetyt kasvikset sopivat paremmin kuin raa’at. Mutta älä nyt ainakaan aloita raa’alla perunalla. Siitä voi tulla jo aivan omat ongelmansa.

Tärkeää: Jos epäilet syömishäiriötä, painosi laskee, syöminen aiheuttaa voimakasta pelkoa tai turvallisten ruokien lista on kutistunut hyvin lyhyeksi, älä lähde tekemään ruokakokeiluja omin päin. Käänny lääkärin ja ravitsemusterapeutin sekä tarvittaessa syömishäiriöiden hoitoon perehtyneen ammattilaisen puoleen. 7, 8, 18

Mitä asiakkaani kertovat?

Tässä on kolmen asiakkaani alkuperäisiä suomenkielisiä kommentteja. Ne kertovat heidän omista kokemuksistaan, eivätkä ne ole lupaus siitä, millaisia tuloksia kaikki asiakkaat saavat.

Maria – 8 tapaamista 4 kuukauden aikana

”Vatsani oli alussa tosi herkkä ja reagoi muutoksiin todella ärhäkästi. Nyt sen toiminta on jopa lähellä normaalia ja voin syödä ruokia, joita en aiemmin kyennyt syömään.

Kevinin kanssa on todella helppo puhua ja työskennellä, eikä naurultakaan pysty välttymään. Paljon on tullut ymmärrystä ja ahaa-elämyksiä liittyen omaan ajatusmaailmaan ja käyttäytymiseen, kun lapsuuden traumoja on käyty läpi.”

Tanja – 8 tapaamista 4 kuukauden aikana

”Unen laatu on parantunut huomattavasti ja IBS:n oireilu on vähentynyt merkittävästi hoidon aikana.

Kevinillä on todella laaja tietämys asiasta kuin asiasta ja jos Kevin ei tiedä jotain tiettyä asiaa, niin hän selvittää sen. Hän osaa pitää turvallisen ilmapiirin kipeidenkin asioiden käsittelyssä, joka on tärkeää mm. traumoja purkaessa.”

Ville – 5 tapaamista 6 kuukauden aikana

”Jos syön jotain sopimatonta, nykyään maha on jo seuraavana päivänä hyvä, kun taas aiemmin oireita kesti jopa 4 päivää. Pystyn myös syömään vähän enemmän eri ruokia, kuin ennen.

Stressin hoidosta olen oppinut eniten. Sain Keviniltä hyviä työvälineitä stressin poistamiseksi ja myös vinkkejä hyvistä lisäravinteista, sekä hyviä neuvoja syömiseen. Tykkään siitä, kun ei ole niin vakavaa touhua, vaikka onkin ammattimaista.”

Lue lisää asiakaskokemuksia Tulokset-sivulta.

Yhteenveto

Mitä tutkimuksista ja kokemuksista voi päätellä? Mitä se tarkoittaa käytännössä?
IBS ja syömishäiriöt esiintyvät usein yhdessä. Oireita ja syömiskäyttäytymistä on hyvä tarkastella rinnakkain. Se ei tarkoita, että yksi aiheuttaa aina toisen.
Ruoan rajoittaminen voi kaventua vähitellen. Ruokavalion monipuolisuus, ravitsemustila ja ruokaan liittyvä pelko ovat tärkeitä huomioida.
FODMAP-ruokavalioon kuuluu palautusvaihe. Tavoitteena on yksilöllinen, mahdollisimman monipuolinen ruokavalio eikä ikuinen kieltolista.
Stressi, uni ja tunteet voivat liittyä IBS-oireisiin. Ruoan lisäksi kannattaa selvittää muutkin mahdolliset oireisiin vaikuttavat asiat.
Tietyistä psykologisista hoidoista on tutkimusnäyttöä. Hoitokeino kannattaa valita yksilöllisesti, eikä eri menetelmien näyttö ole yhtä vahvaa.
Huolestuttavat oireet tai syömishäiriöön viittaavat piirteet edellyttävät ammattilaisen apua. Ota yhteyttä lääkäriin ja tarvittaessa ravitsemusterapeuttiin tai syömishäiriöihin perehtyneeseen ammattilaiseen.

Olen itse kärsinyt IBS:stä vuosia ja tiedän, miten paljon se voi rajoittaa elämää. Jos haluat keskustella tilanteestasi ja selvittää, voisinko auttaa sinua valmennuksen keinoin, voit kirjoittaa minulle osoitteeseen kevin@wellbeingmastery.academy.


Lähteet ja lisälukemista

Lähteiden numerointi vastaa alkuperäistä englanninkielistä artikkelia. Julkaisujen nimet on säilytetty englanniksi, jotta lähteet on helppo tunnistaa.

  1. Galmiche, M., Déchelotte, P., Lambert, G., & Tavolacci, M. P. (2019). Prevalence of eating disorders over the 2000–2018 period: a systematic literature review. The American Journal of Clinical Nutrition, 109(5), 1402–1413. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  2. Oka, P., Parr, H., Barberio, B., Black, C. J., Savarino, E. V., & Ford, A. C. (2020). Global prevalence of irritable bowel syndrome according to Rome III or IV criteria: a systematic review and meta-analysis. The Lancet Gastroenterology & Hepatology. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  3. Kim, Y. S., & Kim, N. (2018). Sex-Gender Differences in Irritable Bowel Syndrome. Journal of Neurogastroenterology and Motility, 24(4), 544–558. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  4. Hanel, V., Schalla, M. A., & Stengel, A. (2021). Irritable bowel syndrome and functional dyspepsia in patients with eating disorders: a systematic review. European Eating Disorders Review. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2, 3
  5. Perkins, S. J., Keville, S., Schmidt, U., & Chalder, T. (2005). Eating disorders and irritable bowel syndrome: is there a link? Journal of Psychosomatic Research, 59(2), 57–64. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2, 3, 4
  6. Yang, K., Kwon, S., Burton-Murray, H., Kuo, B., Chan, A. T., Field, A. E., & Staller, K. (2024). Maladaptive weight control and eating behaviours in female adolescents/young adults are associated with increased risk of irritable bowel syndrome in adulthood: Results from the Growing Up Today Study. Alimentary Pharmacology & Therapeutics. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2, 3
  7. Harer, K. N. (2019). Irritable Bowel Syndrome, Disordered Eating, and Eating Disorders. Gastroenterology & Hepatology, 15(5), 280–282. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10
  8. Burton Murray, H., & Staller, K. (2022). When Food Moves From Friend to Foe: Why Avoidant/Restrictive Food Intake Matters in Irritable Bowel Syndrome. Clinical Gastroenterology and Hepatology. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8
  9. Qin, H.-Y., Cheng, C.-W., Tang, X.-D., & Bian, Z.-X. (2014). Impact of psychological stress on irritable bowel syndrome. World Journal of Gastroenterology, 20(39), 14126–14131. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2, 3, 4
  10. Mulianda, C. A., Murti, B., & Prasetya, H. (2023). Associations between Anxiety, Depression, and Poor Quality of Sleep on the Risk of Irritable Bowel Syndrome: A Meta-Analysis. Journal of Epidemiology and Public Health. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  11. Boyd, C., Abraham, S., & Kellow, J. (2005). Psychological features are important predictors of functional gastrointestinal disorders in patients with eating disorders. Scandinavian Journal of Gastroenterology, 40(8), 929–935. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  12. Carpinelli, L., Savarese, G., Pascale, B., Milano, W. D., & Iovino, P. (2023). Gut–Brain Interaction Disorders and Anorexia Nervosa: Psychopathological Asset, Disgust, and Gastrointestinal Symptoms. Nutrients. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  13. National Institute for Health and Care Excellence (NICE). (2008; updated 2017). Irritable bowel syndrome in adults: diagnosis and management (CG61). LähdeViittaukset tekstissä: 1
  14. Spillebout, A., Déchelotte, P., Ladner, J., & Tavolacci, M. P. (2019). Mental health among university students with eating disorders and irritable bowel syndrome in France. Revue d’Épidémiologie et de Santé Publique. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  15. Reed-Knight, B., Squires, M., Chitkara, D. K., & van Tilburg, M. A. L. (2016). Adolescents with irritable bowel syndrome report increased eating-associated symptoms, changes in dietary composition, and altered eating behaviors. Neurogastroenterology & Motility. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  16. Padhy, S. K., Sahoo, S., Mahajan, S., & Sinha, S. K. (2015). Irritable bowel syndrome: Is it ”irritable brain” or ”irritable bowel”? Journal of Neurosciences in Rural Practice, 6(4), 568–577. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2, 3
  17. Almeida, M. N., Atkins, M., Garcia-Fischer, I., Weeks, I. E., Silvernale, C. J., Samad, A., Rao, F., Burton-Murray, H., & Staller, K. (2024). Gastrointestinal diagnoses in patients with eating disorders: A retrospective cohort study 2010–2020. Neurogastroenterology & Motility. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  18. National Institute for Health and Care Excellence (NICE). (2017; updated 2020). Eating disorders: recognition and treatment (NG69). LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2
  19. Bellini, M., & Rossi, A. (2018). Is a low FODMAP diet dangerous? Techniques in Coloproctology. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2
  20. Whelan, K., Martin, L. D., Staudacher, H. M., & Lomer, M. C. E. (2018). The low FODMAP diet in the management of irritable bowel syndrome: an evidence-based review of FODMAP restriction, reintroduction and personalisation in clinical practice. Journal of Human Nutrition and Dietetics, 31(2), 239–255. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2, 3, 4, 5, 6
  21. Staudacher, H. M., & Whelan, K. (2017). The low FODMAP diet: recent advances in understanding its mechanisms and efficacy in IBS. Gut. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2, 3, 4
  22. Staudacher, H. M., & Whelan, K. (2016). Altered gastrointestinal microbiota in irritable bowel syndrome and its modification by diet: probiotics, prebiotics and the low FODMAP diet. Proceedings of the Nutrition Society. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  23. Sibelli, A., Chalder, T., Everitt, H., Chilcot, J., & Moss-Morris, R. (2018). Positive and negative affect mediate the bidirectional relationship between emotional processing and symptom severity and impact in irritable bowel syndrome. Journal of Psychosomatic Research. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  24. Van den Houte, K., Colomier, E., Routhiaux, K., et al. (2024). Efficacy and Findings of a Blinded Randomized Reintroduction Phase for the Low FODMAP Diet in Irritable Bowel Syndrome. Gastroenterology, 167(2), 333–342. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2, 3
  25. Ng, Q. X., Yau, C. E., Yaow, C. Y. L., Chong, R. I. H., Chong, N. Z.-Y., Teoh, S. E., Lim, Y. L., Soh, A. Y. S., Ng, W. K., & Thumboo, J. (2023). What Has Longitudinal ’Omics’ Studies Taught Us about Irritable Bowel Syndrome? A Systematic Review. Metabolites. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  26. Park, S. H., Videlock, E. J., Shih, W., Presson, A. P., Mayer, E. A., & Chang, L. (2016). Adverse childhood experiences are associated with irritable bowel syndrome and gastrointestinal symptom severity. Neurogastroenterology & Motility. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  27. Lenover Moyer, M. B., Jasani, K., Waldman, A. B., Chinchilli, V. M., & Shenk, M. K. (2025). The Developmental Origins of Irritable Bowel Syndrome: A Systematic Review and Meta-Analysis. American Journal of Human Biology. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  28. Afari, N., Ahumada, S. M., Wright, L. J., Mostoufi, S., Golnari, G., Reis, V., & Cuneo, J. G. (2014). Psychological Trauma and Functional Somatic Syndromes: A Systematic Review and Meta-Analysis. Psychosomatic Medicine. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  29. Zhou, G. Q., Huang, M. J., Yu, X., Zhang, N. N., Tao, S., & Zhang, M. (2023). Early life adverse exposures in irritable bowel syndrome: new insights and opportunities. Frontiers in Pediatrics. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  30. Browning, K. N., & Travagli, R. A. (2019). Central control of gastrointestinal motility. Current Opinion in Endocrinology, Diabetes and Obesity, 26(1), 11–16. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  31. Lie, S. Ø., Rø, Ø., & Bang, L. (2019). Is bullying and teasing associated with eating disorders? A systematic review and meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 52(5), 497–514. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  32. Dittmar, H., Halliwell, E., & Ive, S. (2006). Does Barbie make girls want to be thin? The effect of experimental exposure to images of dolls on the body image of 5- to 8-year-old girls. Developmental Psychology, 42(2), 283–292. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  33. Hausenblas, H. A., Campbell, A., Menzel, J. E., Doughty, J., Levine, M., & Thompson, J. K. (2013). Media effects of experimental presentation of the ideal physique on eating disorder symptoms: A meta-analysis of laboratory studies. Clinical Psychology Review, 33(1), 168–181. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  34. Bonfanti, R. C., Melchiori, F., Teti, A., Albano, G., Raffard, S., Rodgers, R., & Lo Coco, G. (2025). The association between social comparison in social media, body image concerns and eating disorder symptoms: A systematic review and meta-analysis. Body Image, 52, 101841. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  35. Shafiei, F., Dehghani, M., Fathali Lavasani, F., Manouchehri, M., & Mokhtare, M. (2024). Intensive short-term dynamic psychotherapy for irritable bowel syndrome: a randomized controlled trial examining improvements in emotion regulation, defense mechanisms, quality of life, and IBS symptoms. Frontiers in Psychology. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2
  36. Ford, A. C., Quigley, E. M. M., Lacy, B. E., Lembo, A. J., Saito, Y. A., Schiller, L. R., Soffer, E. E., Spiegel, B. M. R., & Moayyedi, P. (2014). Effect of Antidepressants and Psychological Therapies, Including Hypnotherapy, in Irritable Bowel Syndrome: Systematic Review and Meta-Analysis. American Journal of Gastroenterology. LähdeViittaukset tekstissä: 1, 2
  37. Horn, A., Stangl, S., Parisi, S., Bauer, N., Roll, J., Löffler, C., Gágyor, I., Haas, K., Heuschmann, P. U., Langhorst, J., & Keil, T. (2023). Systematic review with meta-analysis: Stress-management interventions for patients with irritable bowel syndrome. Stress and Health. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  38. Rigaud, D., Bedig, G., Merrouche, M., Vulpillat, M., Bonfils, S., & Apfelbaum, M. (1988). Delayed gastric emptying in anorexia nervosa is improved by completion of a renutrition program. Digestive Diseases and Sciences, 33(8), 919–925. LähdeViittaukset tekstissä: 1
  39. Szmukler, G. I., Young, G. P., Lichtenstein, M., & Andrews, J. T. (1990). A serial study of gastric emptying in anorexia nervosa and bulimia. Australian and New Zealand Journal of Medicine, 20(3), 220–225. LähdeViittaukset tekstissä: 1